Joskus, kun kaipaan sinua,
avaan vain ikkunan..
Kuullakseni skootterisi äänen,
joka kertoo sinun olevan yhä täällä.
Sinun olevan yhä se naapurin poika.
Mutta joskus ,
kaipaan sinua niin paljon,
ettei se riitä.
Otan kameran ja juoksen ikkunan eteen ,
ottamaan kuvia sinusta.
Muistaakseni kasvosi,
jotka unohdan joka päivä uudelleen.
Miksen voi saada tarpeeksi,
tuskin enää edes tykkään sinusta,
olenko riippuvainen ?
Ehkä vain tuot jotain jännitystä,
tähän elämään,
jota ei luotu kestämään.
Ehkä huominen ,
vie tämän naapurin tytön pois.
Tai ehkä ..
tuo sinut vihdoin luokseni. <3
Selite:
No tällaisen kokosin ajatuksistani parissa minuutissa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
