mul on nyt jo niin kova ikävä sua,
ei ollu viel sun aika mennä.
Mut silti hengen sä riistit itteltäs,
anteeks, et en aina muistanu soittaa.
Tiesin sun vaikeudet ja koitin sua auttaa,
mut sä sanoit aina vaa et kaikki on ok.
Mun ei ois pitäny uskoo vaa hankkii sulle apuu,
nyt tää o jo liia myöhäst.
Toivon et tiesit paljon mä sust välitin.
Sä jätit arvet mun sydämmeen.
Tiiän, et sä et voi palaa, mut
silti en ikinä unoha sua ja sun paikkaa ei voi
täyttää kukaa mun sydämmes.
Selite:
11.08.1990-20.03.2008 ikävä sua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
