Kauniimpi

Mikä päivä, mikä maa

Mitä vittua tässä oikein odotellaan

Ei se muutu, ei se tule paremmaksi

Ei kauniimmaksi tai onnellisemmaksi

Vaikka sinä luulet niin

Ei se oikeuta tekoihisi tuollaisiin

Ei näe unta keskellä päivää tai yötä

Unettomuus on sairaus, kateus syö mieltä

Joskus olin onnellinen, luulin ettei mikään voisi olla niin kuin sinä olet, jumalallinen olento

Vanhemmiten olen huomannut että jokaisella on vikansa ja sinä olit se Minun suuri virhelaskento

Itse asiassa, olin onnellinen viimeksi viime yönä ja tiedän sen, Muistan sen ja tunnen sen

Paitsi kun huomaan että elän taas sitä unimaailmaa, paikka paikoin aina, ja jossa sinä vierailet usein.

Mutta kaikki loppuu aikanaan
Niin loppuu myös tämä(nlainen) elämäni

Loppuu ja kiertää ja ympyrässä
Huomaan että taas… Taas.

Ja mikään ei auta, ei ei ei, se ei auta vaikka yritän

Joka kerta, joka vitun kerta tulee se sama selitys.

Ja minä uskon.

Uskon JOKA kerta. aina se kuulostaa järkevältä. Paremmalta. Kauniimmalta.

En voi kuin kysyä itseltäni Miksi?

Ja huomaani jo vastanneeni Siksi,

Että joku kaunis päivä se tulee toimimaan

Että en koskaan tule unohtamaan.

Hän toki unohtaa, hän voi nauraa

Minäkin varmaan pyrin siihen samaan

Mutta ei se toimi niin, vaikka kuinka yritin

Ei teidän ero ollu mun vika vaikka siihen näköjään pyrittiin.