Kolme

Yksi, kaksi,
Laitetaan matalaksi
Se viimeinenkin asia
Joka meidät piti koossa

Kolme neljä,
Voiko olla niin hellä,
Ettei haluaisi lähteä
Ja siirtää sitä hetkeä

Viisi, kuusi,
Viimeinen vuosi,
Mitä aion enää kestää
Ennen kuin hajoaa pää

Ja kymmeneen laskea
Tähän tapaan astella
Pitkin polkua jonka valitsi
Elämänsuunnaksi ainiaaksi

Yhdeksän, kymmenen,
Miksi odotan, tiedä sen,
Kun tiedän etten jaksa,
Pysty, enää, yhtään enää
Yhtään mitään mitä pitäisi selittää

Siksi sanoilla leikin, kun keksi en enää mitään yhtään mitään miksi jäisin luoksenne, kun mun elämä suuntaa muualle. Vaistot kertoo lähtemään ja jättämään ja kamat keräämään, bussiin seuraavaan hyppäämään, mutta voiko sitä kuunnella kun te huudatte huolella, että jää, jää, jää, yritä edes selittää, et meitä saa jättää. Ei vai? No ei. Miksi väittelen? En välitä, en välitä, en välitä, ja silti yritän.

Yksi
Kolme
Kakskyt
Seitsemän
Tuhatta
Miljoonaa

Minuutit kuluu.

Kuluu

K
u
l
u
u

Enkä saa lähdettyä.

Ja ihmeissään mietitään, mikä häntä oikein väsyttää.
Miksei hän saa tehtyä mitään, mikä meitä hyödyttää
Miksei hän nouse ylös, mene töihin ja hoida lapsia
Rakastaa puolisoa joka hänet silloin sai omia.
Ja miksi lehdet toitottaa
Kolmen lapsen äidin itsemurhaa.