Nimetön

Tämä on se lauantai.
Se sama lauantai, joka viime vuonna
osoittautui mun elämäni vaikeimmaksi päiväksi.

Vuosi on kulunut umpeen.
Suru ja tuska ei oo kadonnu minnekään,
jokainen kuva, ajatus, muisto on säilynyt tuoreena mielessä.
Ja ne tekee yhtä kipeää, kuin silloinkin.

Ehkä koskaan mä en tuu ymmärtämään,
miksi mun piti antaa omani, rakkaani pois?

Yksin elämisen opettelu on vienyt
suuren osan mun jaksamisestani.
Mutta mä oon selvinny.

Mä oon selvinny siitä,
missä moni heikompi kaatuis.
Ja mä voin sanoa,
että enää mua ei kaada mikään.