Apaattisuus
Syvä kuin sola jonka pohja löytyy helvetistä
ANTAKAA MERTEN VESIEN VALUA SEURAKSENI
ANTAKAA MINUN HUKKUA SIIHEN
ANTAKAA MINUN HENGITTÄÄ NESTETTÄ
KORVANI SILMÄNI MIKSI VUODATTE?!
Pysykää kontrollissa, miten edes siedän teitä
pitäkää sisälläni raivo, suru ja neste
ottakaa vastaan apu ja turrutus!
JA SINÄ RAKKAANI
kaiva sydämeni tylpällä lusikallasi
piikittele sitä paistomittarillasi,
KATSO KUINKA PALJON SE KUUMENEEKAAN
NAURA, NAURA sydämeni palaessa pohjaan
PURISTA! anna hileisten hiilien valua sormiesi lomasta
Minä lennän tuulessa.
Tässä maailmassa olevana, en enää.
Ja kun kävelet hedelmöityksesi kanssa
MINÄ OSUN SILMÄÄSI
ja silloin hetken saat maistaa minua.
Kunnes karistat minut, ja kävelet eteenpäin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ah ahdistavaa annatusta koko runon täydeltä. Raastavaa melankoliaa. Tykkäsin paljon...
Niin ja kiitoksia sinulle arvostelustasi :)