Niin väsynyt
Riudun
Rakkaus repii sielun palasiksi
En jaksaisi jatkaa,
varsinkaan ilman sinua
Yhdessä,
ja silti niin yksin
Päivät, illat, yöt
Olet siinä,
ja silti jossain muualla
Kuihdun
Katoan
Kauemmas itsestäni
Pian taas olen vain varjo siitä,
mitä joskus olin
Rakensin vaivalla,
tuskalla ja raivolla
itseni uudestaan
Ja nyt sinulla on valta,
voima,
saada se kaikki hajoamaan
Vihaan itseäni,
koska annoin itseni taas rakastua
Luovutin itseni sinulle,
sieluni,
koko minuuteni
Ja jos nyt kaikki hajoaa,
minusta ei jää jäljelle mitään'
Tyhjä kuori,
jonka voin taas kovettaa,
läpipääsemättömäksi,
lopullisesti
Selite:
Vittu mitä paskaa mutta johonkin se on pakko purkaa. Rakastuminen on vitun henkinen itsemurha jota en suosittelisi pahimmalle vihamiehellekkään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
noh se rakkaus ei ole kaikkia varten tehty tai sitten rakastumisen kohde on vain väärä.
pidin paljon dramaattisesta runostasi
on sinusta runoilijaksi vaikka itseäsi et vielä osaakaan arvostaa
Minusta tässä runossasi oli juuri sitä jotain!
Voin samaistua sanoihisi täydellisesti.