Avuton

Seison tuulessa,
pimeyden keskellä.
Katselen kuuta,
toivon että näet sen myös.

Toivon sinun katsovan kuuta,
ja muistavan että välitän.
Voimani eivät aina riitä,
siihen että jaksaisin näyttää sen.

Nyt hymyilen,
surullisena ja yksin.
En saa unta,
en pysty unohtamaan.

Kukaan ei ehkä usko,
mutta ymmärrän tuskaasi.
Voisinpa nostaa sen pois,
auttaa hetken verran kivuissasi.

Istun yksin kotona,
katselen kuuta ikkunasta.
Hymy on kadonnut,
Jäljellä on vain tyhjyys.

Pahin painajaiseni käy toteen,
kuu pimenee.
Olen jälleen avuton,
enkä kykene tekemään mitään.