Silloin kun päiväni
kuluvat hukkaan,
juuttuvat autuaisiin hetkiin
eikä kevät saa otetta hiuksistani;
tukistaakseen
/Eräällä on multaa sormissaan
ja luihevissa
kyljissään kantaa
vastausten painon/
Kuuletko heinien huokailevan,
kuiskivan suuremmille
käskyjä
muuttaen pellot
turhiksi aukioiksi, turhiksi
/Minä näen erään huojuvan
tuulessa
näen hänen kuihtuvan
niin kuin ruohotkin lakastuvat,
ajallaan/
Enkä välitä, vaikka se olisi
auringonkukkani viimeinen kesä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tunnelmallinen runo :) haikea. loppu on oikein hyvä