Vetelijä

Väsyneenäkin sinni riittää kun että ja niin.
Kiire tekee valinnoista tivolin narunvetoa.
On saatava tulla kuulluksi, ymmärretyksi.
Nähdyksi, havaituksi, hyväksytyksi.
 

Aina ei muista, että voisi olla kiireempiäkin kiireitä.
 

Se on onnea.
 

Vedän narua, köyttä, yhtenä joukossa muiden.
En haluaisi hukata työrukkasiani.
 

Ärsyketulva pakottaa kysymään asiasta myöhemmin tarkennuksia.
 

Minä täällä hei. Nöyristä nöyrin ja kiinnostunut.

 

Huono olen, mitä tulee small talkiin, erinomainen olen.


Parasta on käynnistyä hitaasti, ajatuksen kanssa,

sehän se tärkein on.

 

Silloin tällöin, useinko on jalat maassa. 
 

 

Ei uskoisi viiden vuoden päästä.