Sykkyrällä

Mitä jos kaikki kaunis loppuu aikanaan?
Mitä minä sitten teen?

Olen jo tottunut siihen, että tapaamme säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin. Onko se väärin?

Aina, kun näen nimesi puhelimeni soidessa, en tiedä miten suhtautuisin,
koska tiedän, että vastatessani, lävitseni pyyhkäisee lämmin aalto päästä varpaisiin.

Enkä oikein myöskään tiedä miten näihin tunteisiini suhtautuisin. Tai miten niitä käsittelisin.

Eikä minun tarvitse ääneen sinulle sanoa, kun niin monesti olet ennättänyt ensin. Olen vain hiljaa hymyillyt ja ajatellut, että hyvä niin.

Kun sinä ensimmäisen kerran kosketit hellästi kämmenselkääni ja myöhemmin sanoit ettei minun tarvitse kosketustasi anella, olin jälleen hiljaa ja hymyilin. Olin niin häkeltynyt koko tilanteesta.

Kaikki tämä saa sydämeni sykkyrälle ja niin lämpöiseksi.

Ja ei, sitä ei tarvitse oikoa, sen on hyvä juuri näin.
Mutta voisitko silittää sitä hiljaa juuri niillä sanoilla joista se menee jälleen kerran
sykkyrälle.