Istun portailla, tee höyryää mukissa.
Alkuillan rauha lepää luonnossa,
naapuruston lapset jo nukkumassa.
Poissa melu, kiire.
Vain luonto hengittää kanssani.
Alkaa sataa.
En tunne tarvetta lähteä sisälle,
vain halua antautua hetkelle.
Juuri tälle, jolloin tunnen,
ettei minun tarvitse ehtiä minnekään.
Selite:
Hetki päivästä, jolloin todella tunsin hengittäväni pitkän, ahdistavan talven jälkeen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
