Hän oli sun kesäkuun humalaa
se absinttiharha
yhden illan lumo
Vihreä viekoitteleva menninkäinen, samanvärinen tukka kuin minulla silloin
nyt olen vaihtanut kirkuvan punaiseen
samaan väriin sydänvereni kanssa
jota silloin vuosi ensimmäinen pisara
Hänellä oli myös siniset silmät
ei vain yhtä kirkkaat ja hyväuskoiset kuin mun
olithan sinä ensimmäinen
joka sen todisti
Tyttö puhui kielellä kääntäen kauniisti
humalaisia sanoja
kaupungin valot humalluttaa taustalla
samalla kun minä olen 500km:n päässä
jos jakaa ei saa kertoo
Ei tässä vielä jakamaan ole ehditty muuta kuin
sydäntäni tuhansiin osiin ja
kertominenkin jätettiin kuukausien päähän
Sen tytön ystävä on Pippi
joskus sanoi joku äiti minuakin Peppi Pitkätossuksi
Selite:
Tätä reikää ei voi paikata.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella kaunis runo. Hyvin kirjoitat. Kaunis. Tosi rakentavia nämä mun kommentit :D
Tässä on ideaa, punatekstiä myöten! Mielstäni tuoreita ilmaisuja, erilaisia, joten puhuttelee lukiaa voimakkaasti. Joitain kohtia muokkaisin, mutta tämä onkin sinun runosi ja varmasti sinun näköinen, kuten pitääkin. Tämä on Hyvä!
mullakin oli tommonen ketjujutska, mut tää tarina joka on runo tai toisinpäin niin, on semmonen, josta mä tykkään, kuten peppityypeistä yleensäkin, niistä joilla on rohkeutta olla oma itsensä missä ja milloin tahansa. eniten kolahti tuo kursiivi ja sen jälkeinen kappale jossa on suunnaton määrä melankoliaa, kuten kaikissa niissä runoissa, jotka vievät mennessään jollain oudolla tavalla.