Se oli se tyttö " 10 senttiä vaille täydellinen "
jonka voimistelijan taidoille ominainen haarahyppy
tuli selkääsi takaapäin
Se hyppäs mun selkään kun olin kääntynyt, en mä tiennyt mitä tein
Se matka kaljateltalle
jää kalloni etuosaan
näkyvimmälle paikalle
jalustalle josta sen nostan yhä takaisin
Saatatko mut mun siskon luo, en halua mennä yksin
Hei, nyt ainakin olet onnistunut tekemään itsestäsi minulle unohtumattoman.
Se hyppäs mun selkään ja iski silmää, hei beibe, se mutristi huuliaan. Ei me tiedetty mitä tehtiin, se oli humalaa.
Selite:
selkä,huulet,mutru,kieli,valhe ja toinen,"en mä tiedä", humala,hyppy,kaljateltta,provinssi,valhe ja toinen.
Sen jälkeen en ole syönyt siinä Koti Pizzassa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Realistisia, ilmeisen omakohtaisia nämä sinun runosi. Minä tykkään ainakin.
Tässäkin selkeä tarina, jossa ei kuitenkaan kaikkea paljasteta heti suoraan, mikä on vain eduksi. Myös omat sanasi runosta kuvastavat paljon.
vähän vaille täydellinen, sellainen sana joka on joskus pakko sanoa, mutta laittaa lukijan miettimään, miltä osin jäi vaille. yksistään mutru riittäisi aiheeksi kommentoida runoa, mutta kaikki nuo kursiivitkappaleet, varsinkin
saattamispyyntö oli musta semmonen just ku kuuluukin.