Ihmiset mätänevät tässä ajan kuluttamassa hikisessä lammikossa.
Kuin haiseva kusi, vesikasvit tarttuvat ihmishengen ruumiiseen.
Vuodet kuljettavat ihmistä kuin juokseva virta hukkuvaa karhun lasta.
Luonto syleilee ihmistä terävillä, tunteettomilla otteilla, välittämättä näistä saastuneista sieluista.
Armoa ei jaeta, henki, elämä se tulee ansaita taistelulla, joka käydään suuren hengen ja mitättömän ihmiselämän välillä.
Kuun vajosta kirkastaen, lähettäen toivon valoa Hän nauraa, sillä tietää että kaikki nuo taistelut käydään Hänen hyväkseen, jääköön he hikiset sankarit jatkamaan epätoivon taistoaan.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
