Ystävälle

Ystäväni, rakkaani,

Joka kerta kun sinut näen
on henkeni ihastuksesta mykkä.
Innoissani kysyn sinulta, vastaan ja odotan!
Mutta sinä et vastaa, et puhu
etkä sydäntäsi minulle aukaise.
Miksi kätket sydämesi?

Ystäväni, rakkaani,

Katseesi on minulle kultaa kalliimpi,
Sanasi säveliä hellemmät,
Ajatuksesi helmiä arvokkaammat -
Mutta taivaan tähtiä saavuttamattomampi
on sinun sydämesi.
Avaisitko minulle sen?

- Mikä aarre onkaan sinun sydämeesi kätketty;
kunpa osaisin sen avata! -

Mutta miksi on muuri sinun sydämesi edessä?
Etkö antaisi minun purkaa tuota muuria
pala kerrallaan, kunnes sydämesi paljastuisi?
Sillä minä tiedän,
että se on kauniimpi kuin parhainkaan ruusutarha
tai hienoinkaan taideteos,
sinun sydämesi.

Ystäväni, rakkaani,

Vielä kerran kysyn sinulta
Etkö sallisi minun hoitaa noita ruusuja?
Etkö antaisi minun ihailla taideteosta
joka on sydämeesi piirretty?
Avaisitko minulle sydämesi?

Mutta sinä vaikenet ja menet pois.

Kuitenkin olet minulle kaikkeni,
Ystäväni