Nimetön

Hetken sä olit taas totta,
Etkä vaan unelmaa
Elämä ottaa ja antaa
Hetken sut taas pitää luonani sain
puristin lähelleni, olit mun, hetken vain
Ikävä valtaa ja saa mut melkein itkemään
En halua kaivata sua läpi vuosien enään
Tahdon sut takaisin, olithan melkein omani
Sulla ei ollut sana valtaa tähän asiaan,
Sulta ei kysytty mitään.
Kukaan ei vain ymmärtänyt sinua
Tahtoisin että saisit joskus tilaisuuden rakastaa minua
Niin kuin minä rakastin sinua.

Tyhjän aukon jätit elämääni.
Kun lähdit, taivas oli tumma ja satoi.
Annoit kuitenkin minulle pienen palasen itsestäsi
Jotain niin ihanaa, jotten unohtaisi sinua.
Enkä unohdakkaa, näemme taas
Kun tiemme tuntemattomassa kohtaa