Keskipäivän aikoihin heräämme ja lähdemme ulos. Pimeästä huoneesta tultuani aurinko häikäisee niin, että minua pyörryttää. Olimme juoneet pannullisen kahvia ennen nukkumaanmenoa. Päätämme mennä läheiselle huoltoasemalle metsän kautta, vaikka tietäkin pitkin olisi päässyt. Kiivetessäsi polviin saakka kuraisena hiekkakasan päälle minä nauran, yhtä lailla mutaisena. Kävelemme sisään huoltoasemalle kalpeina ja sotkuisina, istumme nurkkapöytään. Parin tunnin kuluttua risteilemme poikki puimattomien viljapeltojen ja pysähdymme välillä metsäisiin saarekkeisiin. Minulle maailmassa ei ole mitään muuta, eikä tarvitsekaan olla. Me olemme maailma.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
