Ammun itseni,juoksen mutkia,huudan niin että keuhkoihini sattuu.....mutta miksi ?
En voi olla ilman sua ,kuka mun happeni vei?
Kun sä laskeudut ilmatilaan mun voin taas alkaa elämään olla itseni vapaana hengittää.
En nuku ilman sua ajan vuokses vaikka koko yön (kuten Kristian)läpi pimeän harmaan saavun luokses sun.
En päästä irti enään me ollaan yhdessä vahvoja vain kahdestaan.
Vaikka tie olisi kuinka pimeä,mutkainen,liukas tahansa me pysytään pystyssä kovissa myrskyissäkkin kun yhdessä ollaan.
Kun kohtaa sen oikean ei aikaa enään ole kello lakkaa liikkumasta eteenpäin vuodet lakkaavat vierimästä.
Olen onnellinen minä olen kohdanut sen oikean SINUT,kaikkia meitä varten on se oikea.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
