Nimetön

SIIPIRIKKO

Kuljin metsässä,oli hiljaista,vain tuulen henkäys,viserrystä lintujen.
Olin vailla ystävää,onneton,tunteeton ihminen.
Minulla ei ollut sydäntä olin kylmä toisia kohtaan.
Yht"äkkiä kuului aseen laukaus,ei kuulunut laulua lintusen.
Juoksin katsomaan,sinä pieni lintuseni makasit maassa verta valuen.
sisälläni tulvahti,aloin itkeä,vapista pelosta..
Otin sinut käteeni,hellin sinua,sanat parhaimmat lausuin,rukoilin.
Sitten tapahtui ihme,auringon säteet tulivat minun ja lintusen väliin,rakkauden tunne valtasi minut,
ihan kuin maailma olisi pysähtynyt.
Yht"äkkiä lintunen virkosi ja lensi pois,viserteli minulle:KIITOS YSTÄVÄIN,KIITOS,
LUOTA ITSEESI,KUUNTELE SYDÄMESI ÄÄNTÄ ENKELINI!!!