Olen yhtä tuulessa,
auringon säteessä,
meren kuohussa,
maan mullassa,
Olen kesäsade,
asfaltin tuoksu.
Nauti kuohustani
Anna minun kulkea lämpimänä väreenä ihollasi,
tipahdella pisaroina hiuksillesi,
valua rintaasi pitkin,
Olla tuoksu, jonka hengität sisääsi.
Ravitseva maa, josta keräät ravintosi.
Maan multa, jossa lopulta tulet osaksi minua, meren kuohuksi, kesäsateeksi.
Kuka minä olen? Kuuletko itsesi puron solinassa,
Ukkosen jyrähdyksessä,
leijonan karjahduksessa,
aavikon hiljaisuudessa,
savannin sykkeessä.
Löydätkö avaimen pelkoihisi,
syvimpään itseesi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihania mielikuvia ja herkkää tunnelmaa.
*Maan multa, jossa lopulta tulet osaksi minua, meren kuohuksi, kesäsateeksi.*
Täydellinen rakkausruno. Tunnelma vangitsee, eikä siitä tahdo vapautua.
Täytyypä lukea taas uudestaan. Suosikkeihin. :)
Todella elävä ja kaunissanainen runo! Ilo lukea.
Sykähdyttävän kaunis runo!
Kaunis, laaja ja lentävä runo.