Kyyneleet savuun...

voi helvetti...
voisinpa vain itkeä...
mutta en osaa...
se helpottaisi oloani....
tässä tunteiden taistelussa...

ne kyyneleet mitä on jäänyt vuodattamatta...
ovat tulleet savuna...
Marlboron punaisena savuna....

hyvä mies... sanoin itselleni ja jatkoin...
siitä on jo melkein kaksi kuukautta...
vedän henkeä ja tunnen kuinka savu täyttää keuhkoni ja mieleni....

miksi en saa sua mielestäni...
miksi joudun kitumaan näin pitkään...

löysin keinon millä helpotan oloani...
ja lopulta vien tuskani pois...
mutta siihen menee rahaa...
ja aikaa...

ja samalla joudun luopumaan kaikesta mitä olen ikinä tuntenut...
tuttu ja turvallinen....
vaihtuu...
tuntemattomaan ja vaaralliseen....

joskus niin kultainen on nyt niin mätää....

kuin kesä vaihtuisi talveen...

california...
toivottavasti sinusta on apua...