Ilman huolen häivää,
elää viimeistä päivää:
hän kaivaa
monta yötä,
aamua,
ennen viimeistä
iltaa
alkaa kaatua,
kaivuu,
vaipuu
kaipuu.
Rippeet kuolleen,
josta synnymme
joksi tulemme,
valuvat
alas
punaisia
kiviä,
uutta pohjaa.
Syntyy perhe,
velka,
lapsi, talo,
viha,
uusi piha.
Vaipuu valo,
syttyy uusi
joulukuusi
ennen iltaa,
juhlaa
onkin vain
yksi viha,
yksi ikävä.
Toinen oli
valuva alas
uutta pihaa,
mullan
alle
mullaksi,
uudeksi kullaksi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
