Vuosi sitten olin aivan hukassa, en tiennyt kuka olin tai mihin menossa.
Vihasin itseäni ja halusin vaan kadota, toivoin, ettei kukaan mua missään odota.
Monsterit täyttivät mun synkän mieleni, mutta onneks ne ajoi pois ihana enkeli.
Sain apua ajoissa enkä halunnut enää luovuttaa, aloin taas kasvaa ja suunnitella tulevaa.
Olen tyytyväinen, etten ryhtynyt luovottujakasi, halusin näyttää, että minusta on vahvemmaksi.
Saan apua joka päivä jostain, kaverit, perhe tai iskä siellä jossain.
En vieläkään ole minä täysin kunnossa, mutta joka päivä paremmin..kohti parempaa huomista.
Selite:
Mitä tuosta nyt voi sanoa...
Runo kertoo aika hyvin jo sen, mitä sillä halusin sanoa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
