Muistatko meidät,
sillä tiellä silloin,
sateessa.
Sateenvarjojemme alla,
lähekkäin.
Niitä loputtomia hymyjä,
niitä loputtomia halauksia,
niitä loputtomia suudelmia,
lähekkäin.
Muistatko,
puhalluksesi hiuksissani,
kosketukset kasvoillani,
kätesi kädessäni,
lähekkäin.
Siinä halusin pysyä ikuisesti.
Selite:
Ensimmäinen raapustus täällä. :) Toivottavasti pidätte.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on todella kaunis runo. <3 Tuli ihan kyynel silmään kun luin tätä..
Suosikkeihin~