Kaikuu kalke teräksinen
syvältä mielen syövereihin
sisälle sielun murskatun
kun sanaseppä kuparinen pajassaan
voimalla lekan teräksisen tuntojaan tasoittaa
lämmössä tulisen ahjon
väkisin sanat kohdalleen pakottaa
polttaa säkeet sydämmeen
oikoo lommot sielun murskatun, tasoittaen rosot tunteiden
hikisenä tekelettään lopulta tutkien
maistelee hitaasti säkeitä sanojen, viilaa särmät kirjainten,
hymyillen tietää jälleen elävänsä, voittajaksi selviytyneenä
tasoituneet on kolhut tunteiden, irti päässyt pettymysten ohdakkeista, pois luota pistävien okaiden
Syntyy uudestaan sana seppä kuparinen voimakkaampana,
valmiina kohtaamaan lahjoista tärkeimmän-
elämän!
Selite:
Ystävälle
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
