En tiedä

Runoilija mistress red

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.11.2005
Viimeksi paikalla: 11.3.2021 15:47

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
21.2.1979

 

Enkä minä tiedä sitäkään, syytä mihinkään omassa elämässäni. Minä vain taiteilen läpi paskalle haisevien ja helvetin tylsien päivien..kerro minulle onko tämä proosaa, runoutta elävästä elämästä, tekotaiteellista paskaa puettuna koti-äidin virttyneisiin verkkareihin. En minä tätä halunnut, en minä tällaista odottanut, enkä minä varmaan ikinä totukaan elämään näin, miehen ja kodin välissä vailla itseä, sitä hukattua mahdollisuutta kerran tietää kuka on. Enkä minä osannut sanoa ei, enkä minä kuunnellut varoituksia. Minä olen elänyt ennen sinua, minä olen elänyt, harmaata, mustaa, purppuranpunaista, katkeraa ja makeaa ja mautonta ja yhtä tyhjän kanssa. Totuuksia luullut valheiksi ja toisinpäin. Tuntenut mitä tuntuu olla heikko, tuntenut mille tuntuu olla voimakas, henkisesti tai vain siksi että omistaa pillun. Mitä sitten ku savukkeet eivät enää riitä, mitä sitten. Irtiottoja huomisesta, tulevaisuudesta. Minä en valitse edelleenkään, minä vain liu`un, jotenkin eteenpäin, sinne missä ei ole epävarmuutta eikä pelkoa. Minä opettelen rehellisyyttä. Muille olen , itselleni en vielä. Odotan ja odottavan aika on pitkä, tiedät.

Ja minä olen syöjätär, minä olen edelleen. Tämän kauhtuneen esiliinan alla, minä olen nainen. Lihaa ja verta ja kiihkoa ja syntiä. Minä elän, seksuaalisesti minä palan, minä turhaudun tähän kotiin, minä turhaudun näihin lapsiin, kun minä vain voisin rakastella, panna, naida, nussia, runkata, olla poissa, tästä maailmasta. Halvin matka sinne mikä-mikä maahan, joka joskus kai jossain odottaa (ja minä en ole enää optimisti, en niinkuin ennen, koska lapsellisuuden rippeet ovat minusta lähteneet. Palanen palaselta, palaamatta) . Minun sisälläni elää eläin, ja minä olen mies ja otan jos haluan. Mikään ei minun tultani sammuta kuin minä itse ja aistien rasittava köyhyys...Runkata itsensä kuoliaaksi, siten päättää päiväni kun ei minusta muuten siihen koskaan olisi, raukka.
Ja minulla on unelmia, kuvitelmia olla vielä jotain, kuvitelmia osata suoltaa tätä kaikkea ulos, ja silti minulla ei ole mitään. Mutta minä opettelen, vaikka se maksaisi minulle paljon, vaikka se maksaisi...
Sielun ravintoa.

Minun minäkuvani ovat minun naimani miehet muovanneet. Tällainen on ihanaa, olet ihana kun teet näin, ihanat hiukset, ihana perse. Älä puhu noin, älä ole räävi. Älä ole huora. Mitä minun sitten pitäisi olla? Minä en muutu, tulkoon valkeus, tulkoon pimeys ihmissuhteissani, minua ette muokkaa enempää... Miehien muokkaama nainen, omaa ei kun ruokahalu ja sitäkin täytyy säännöstellä että kelpaa tässä maailmassa, kelpaa jollekin, jumalauta kun kelpaisi edes itselleen...
Ja ottaa miehekseen vielä kaikkein vaikein, oikein ottaa, ottaa sellainen että muillekin kelpaa, kuori. Esittää itselleen ja muille taas kerran niin maailman naista niin fiksua ja ymmärtäväistä ja kaiken alta paljastui tämä. Kuori.

Selite: 
Raakaa, faktaa puettuna osin fiktioon. Ei kaipaa elämä selittelyjä.
Kategoria: 
 

Kommentit

elämän makuista tekstiä. vahvaa kerrontaa kuvaavalla otteella. olkoon sitten kuorta tai sisintä niin silti täyttä tunnetta.
 

Käyttäjän kaikki runot