kukaan ei nähnyt hentoja
enkelinsiipiä hänen selässään
kukaan ei kuullut tuhansia tiukuja
jotka helisivät hänen sielussaan
kertoessaan unesta meillle
jonka oli nähnyt
virtasi kyyneleet hänen poskilleen
sillä hän tiesi ettei kukaan ymmärtäisi
hän puhui eri kieltä
eikä meillä ollut aikaa
me ajoimme hänet umpikujaan
lävistimme hänen värisevän ruumiinsa
välinpitämättömyyden keihäillä
auringon noustessa
hän levitti hohtavat siipensä ja lähti
jäi vain tyhjä kuori
ja asvalttiin hajonneet kyyneleet
Selite:
1992
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


