Näyttämöllä

Hänen elämästään tuli vaikeaa,
kun toisen ilosta tuli suru.
Hän astui näyttämölle
näyttelemään muiden kaltaistensa kanssa.

Nyt Hänen elämässään näytellään
vahvaa,kaunista, iloista,
hienostunutta, täydellistä,
virheetöntä.

Mikä vahinko,
sillä Hän ei samaistu roolinsa.
Ei koskaan täydellisesti,
vaikka Hän kovasti harjoittelee

Hän pelkää paljastuvansa
ja tekee siksi kovasti työtä.
Yrittäen unohtaa roolin takana olevan
heikon, tavalllisen, epätäydellisen
virheellisen, väsyvän,
inhimillisen.

Osaisipa hän olla ihminen,
inhimillinen ihminen itselleen.
Silloin Hän saisi väsyä kun väsyttää
eikä jaksaisi olla jaksava.
Silloin hän uskaltaisi kokeilla pelkäämättä
ja uskaltaisi katsoa itseään sellaisenaan.

Kasvattaisi sitten omat juurensa maahan
ja antaisi kasvulle sille aikaa.
Ja lähtisi viimein näyttämöltä
kohti toista ihmimillistä ihmistä.