Näin

"Kaikki runot omia,
 eikä aina niin somia.
 Kauas ei tieltä eksy,
 ihanan värikäs syksy.
 Väreistä keltainen,
 on niin iloinen."

Runoja tulee vielä lisää,
kun aikaa ja kiinnostusta riittää.
Ajatuksia tuulen kuiskauksesta,
voin myöhemmin kertoa.

Kuulen äänen,
näen maailman ihmeellisen,
sormet tanssivat päällä näppäimien,
lukea voit tuloksen.

Kirjoitukset ovat ajatuksia,
ollako ne totta vai tarua,
vaiko vilkasta mielikuvitusta,
ehkä aitojen tunteiden purkamista.

Edit: kirjoitustila tuli täyteen, siirrän vanhoja otsikon Arkisto (vanhat poistetut) alle.


PS. Älä tulkitse sanoja väärin,
surusta voi kirjoittaa myös hymymielin.
Tosin ihan helppoa se ei aina ole,
onneksi ei kanna ruudun taakse sun katse.

Tekstini lainaaminen osittainkin voi johtaa oikeudellisiin jatkotoimiin.
Kiitos kaikista mielipiteistä ja mukavia lukuhetkiä. 


© Copyright kalatmies