Kuinka voinkaan kaivata
Kun näen perhosen lentävän kesällä
istuvan kauniina kukan ison päällä
Tajusin että tarvitsit uuden kukan vielä
mutta täytyikö sydämeni näin särkeä
Kun se lentää pois tuulen mukana
nimeäsi voin huutaa tuskani aikana
Valvon öitäni mikä minussa on vikana
rakkaus karkaa viiltäen sydämeen haavoja
En voi en saa koskaan enää rakastua
sydämeni rikki on ei haavoihin laastaria
Vain hymy huulien joka kätkee mun kipua
niin voin vielä päivään huomisen pelastua
sinua sydämeni pohjasta
Jos pyyhin kyyneleitä poskilta
muistan kuinka vierelläsi oli satumaista
Sait valoa sieluni surun seinille
sydämeni sykkimään rakkautta meille
Se ilo jonka näin sinun kasvoilla
oli hetki milloin olin taas elossa
Kun sinut näin pois lähtevän
tunsin sydämes kiven vierivän
Huulieni hymyn pyyhkivän
surua sydämeni särkevän
En saanut sanoja huulilta
kertoa voinut en tunteista
Kirjoittaa en saanut runoja
olin rikki sydämeni pohjasta
Se hetki kun tanssittiin yhdessä
oli kauneinta mun elämässä
Elää se yhä mun sydämessä
tunteiden haavoista rikkinäisessä
Olen vain tavallisen surullinen mies sateessa
sydämeni huutaa kipua kyyneleet valuen poskilla
Kukaan ei milloinkaan saa nähdä suruani syvää tätä
olenhan mies joka tehty suomalaisen kallion kivestä
Suruani pois et voi enää pyyhkiä
vuotaneet on silmäni kyyneleitä
Jos mietin vielä hetken meitä
kävelen sateessa jokaisena päivänä
Suruani pois et voi enää pyyhkiä
vuotaneet on silmäni kyyneleitä
Jos mietin vielä hetken meitä
kävelen sateessa jokaisena päivänä
Kun näen perhosen lentävän kesällä
istuvan kauniina kukan ison päällä
Tajusin että tarvitsit uuden kukan vielä
mutta täytyikö sydämeni näin särkeä
Kun se lentää pois tuulen mukana
nimeäsi voin huutaa tuskani aikana
Valvon öitäni mikä minussa on vikana
rakkaus karkaa viiltäen sydämeen haavoja
En voi en saa koskaan enää rakastua
sydämeni rikki on ei haavoihin laastaria
Vain hymy huulien joka kätkee mun kipua
niin voin vielä päivään huomisen pelastua
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
