Tammikuinen ilta

Runoilija kalatmies

mies
Julkaistu:
1495
Liittynyt: 22.6.2007
Viimeksi paikalla: 24.9.2025 16:48

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

"Kaikki runot omia,
 eikä aina niin somia.
 Kauas ei tieltä eksy,
 ihanan värikäs syksy.
 Väreistä keltainen,
 on niin iloinen."

Runoja tulee vielä lisää,
kun aikaa ja kiinnostusta riittää.
Ajatuksia tuulen kuiskauksesta,
voin myöhemmin kertoa.

Kuulen äänen,
näen maailman ihmeellisen,
sormet tanssivat päällä näppäimien,
lukea voit tuloksen.

Kirjoitukset ovat ajatuksia,
ollako ne totta vai tarua,
vaiko vilkasta mielikuvitusta,
ehkä aitojen tunteiden purkamista.

Edit: kirjoitustila tuli täyteen, siirrän vanhoja otsikon Arkisto (vanhat poistetut) alle.


PS. Älä tulkitse sanoja väärin,
surusta voi kirjoittaa myös hymymielin.
Tosin ihan helppoa se ei aina ole,
onneksi ei kanna ruudun taakse sun katse.

Tekstini lainaaminen osittainkin voi johtaa oikeudellisiin jatkotoimiin.
Kiitos kaikista mielipiteistä ja mukavia lukuhetkiä. 


© Copyright kalatmies
 
Tammikuinen talvi ilta,
ulkoportailla uutta lunta.
Käväisen nopeasti ulkona,
avasin oven ja maa katosi alta.
Käsi pään suojaksi taipuu,
maahan se ekana osuu.
Polvet on yhdessä,
jalkaterät ulospäin kääntyneenä.
Tuli adrealiinishokki,
kohta jäätävä kipu tulisi.
Jalkapöydät näen yhä portailla,
polvet taittuneet maassa.
Luu tuntuu luuta vasten,
kuin tuntisin varpaiden kadonneen.

Katsoin ylös kuuta,
eihän se mua auta.
Minuutteja tuskassa mietin,
käsin vapisten ylös itseni vedin.
Ei jalat painoa kantanut,
polvet sattui ei taipunut.
Seiniin nojaten kiinni pitäen,
romahdin sohvalle lepään hetken.
Meni tunti meni kaksi,
tunne menee yhä pahemmaksi.
Nyt täytyi.. oli lähdön aika,
vauhtia uudestaan vauhtia.
Sain revittyä ylös itseni,
huutaa tuska sisälläni.
Nyt kohti autoa huojuen,
jalat toimi usko sitä en.
 
Päivystykseen seisomaan,
jonoa on alan huojumaan.
Helpotus pienen hetken,
saan pyörätuoliretken.
Lääkärin kautta kuvaukseen,
oikeaan säteilykidutukseen.
Asento-ohjeita tulee liukuhihnalta,
ei tajua ettei jalat tottele mun alla.
Piina pitkä vihdoin helpottaa,
jonon kautta lääkäriä kuulemaa.
Näyttää hän hurjan nuorelta,
ei edes leuas karva kasva.
Hyvältä hänestä näyttää,
hymyä väkisin vääntää.
Ota tästä buranaresepti,
sitten vain kotia kohti.
Hetkinen vain sinulle,
eihän nämä sovi minulle.
Viittelöi vain ovea kohti,
tätäkö on se lääkärin mahti.
Kuvitteleeko hän ihan oikeasti,
itsensä Jumalasta seuraavaksi.
 
Hampaita puren tiukasti,
lähenee jo auton ovi.
Kotiin kun vihdoin pääsen,
sohvalle rojahdan tiesin sen.
Kaksi viikkoa revin itseäni eteenpäin,
vain vessan ja keittiön näin.
Vessan lattialla makasin,
kyljellään naksahduksen tunsin.
Voi sitä pientä ilon hetkeä,
paikoilleen meni polvilumpio kipeä.
Meni viikko meni kaksi,
myös toinen paikoilleen meni.
Voi niitä näkymättömiä ilon kyyneleitä,
loppui kipu kauhea sieltä.
 
Lapsen askelin,
viikkoja astelin.
Kolme vuotta mennyt on,
yhä vaiva loputon.
Polvet luistaa hetkittäin,
pois paikoiltaan krats näin.
Toiseen muisto jäi vielä,   
kierukka rikki yhä.
Olen kuitenkin iloinen,
omin jaloin kävelen.
Päivittäisistä kivuista,
en kerro ettet menetä unia.

Tätä tuskaa onko tulevat vuodet,
kunnes vihdoin pois kuolet.
Silloin kipu jo hellittää,
olen vain muisto enää.
Kipujen tietä ei tarvitse näyttää,
siellä täytyy aikani viettää.
Niihin voi ikävä kyllä tottua,
silloin tuntee olevansa elossa.
Sai rakkautta antaa mies tää,
vihdoinko sieluni lepää. 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
kalatmies Älä mene 13.2.2022 0 Runo
kalatmies Uni lähtee 13.2.2022 0 Runo
kalatmies Ystävänpäivä 13.2.2022 0 Runo
kalatmies Askeleet lyhenee 13.2.2022 0 Runo
kalatmies Kuka näkee 13.2.2022 0 Runo
kalatmies Sydän suree 13.2.2022 0 Runo
kalatmies Tämä hetki se 13.2.2022 0 Runo
kalatmies Ei olla kaukana 13.2.2022 0 Runo
kalatmies Älä sano ei 13.2.2022 0 Runo
kalatmies Tulin kotiin 13.2.2022 0 Runo
kalatmies Älä mereen astu 12.2.2022 0 Runo
kalatmies Tyynen veden kannella 12.2.2022 0 Runo
kalatmies Turha hetki 12.2.2022 0 Runo
kalatmies Se katsoo 12.2.2022 0 Runo
kalatmies Saathan sanoa 12.2.2022 0 Runo
kalatmies Kova tie 12.2.2022 0 Runo
kalatmies Ei saa 12.2.2022 0 Runo
kalatmies Siellä kaukana 12.2.2022 0 Runo
kalatmies Täällä se 12.2.2022 0 Runo
kalatmies Tuolla kaukana 12.2.2022 0 Runo
kalatmies Koske älä 11.2.2022 0 Runo
kalatmies Sinua ajatellen 11.2.2022 0 Runo
kalatmies Kirjoitin muutaman 11.2.2022 0 Runo
kalatmies Vihreä 11.2.2022 0 Runo
kalatmies Sydän huutaa 11.2.2022 0 Runo
kalatmies Peitto 11.2.2022 0 Runo
kalatmies Lämmin vartalo 11.2.2022 0 Runo
kalatmies Kun ei metsäs 11.2.2022 0 Runo
kalatmies Kerta toisensa 11.2.2022 0 Runo
kalatmies Olit sä ilkeä 11.2.2022 0 Runo
kalatmies Mielenrauhaa 9.2.2022 0 Runo
kalatmies Kyyneleet vuoksesi 9.2.2022 0 Runo
kalatmies Jos taivas 9.2.2022 0 Runo
kalatmies Ruostunut 9.2.2022 0 Runo
kalatmies Kuka näihin 9.2.2022 0 Runo
kalatmies Täysikuu yhä vain 9.2.2022 0 Runo
kalatmies Kertoo, toden sanoo 9.2.2022 0 Runo
kalatmies Kipu valtaa käden 9.2.2022 0 Runo
kalatmies Ken silmiin 9.2.2022 0 Runo
kalatmies Viiltävä kipu 9.2.2022 0 Runo
kalatmies Olethan kultani 8.2.2022 0 Runo
kalatmies Jos mikään 8.2.2022 0 Runo
kalatmies Punainen huulet 8.2.2022 0 Runo
kalatmies Musta 8.2.2022 0 Runo
kalatmies Pimeys hetken 8.2.2022 0 Runo
kalatmies Nuori 8.2.2022 0 Runo
kalatmies Jäisi varjo 8.2.2022 0 Runo
kalatmies Kaiken se kestää 8.2.2022 0 Runo
kalatmies Kevät tekee 8.2.2022 0 Runo
kalatmies Huolet loppuu 8.2.2022 0 Runo

Sivut