Ad astra

Runoilija Sateessa

mies
Julkaistu:
358
Liittynyt: 28.10.2005
Viimeksi paikalla: 12.5.2024 15:51

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
15.5.1989

Lacrimosa dies illa
Qua resurget ex favilla
Judicandus homo reus.
 
Me olemme tähtiä

räjähtäneiden aurinkojen rippeitä
galaksimme reunamilla

ja auringosta syntynyt
kaipaa ikuisesti
takaisin aurinkoon

enkä minä kuole koskaan kokonaan

vielä joskus, jossain,
joku kohtaa katseeni pölyn seasta

ja me hymyilemme toisillemme

Me olemme tähtiä
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Avaruudellisen upeasti ajateltu. Taivas johdattaa.
Tähdet ovat päivän lapsia, ne eivät lähde kilpasille auringon säteiden kanssa.
Valtavan upea runo kuin jotain maailmankaikkeudesta, äärettömästä, ajattomsta...
Me pienet ihmiset pieninä pilkkuina.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut