Vaiettu

Minä muistan
työpäivän jälkeen

Kotiinpaluun
kiivaan kivun
kun ensimmäinen askel
on otettava suljetuin silmin

Ylitettävä kuukausien
kerryttämä keko
valkoisia paperikuoria
joita ei kykene katsomaan

Vaikka niiden kiljunnan kuulee

Muistan häpeän
ja askelten painon
roskamereen
piirretyllä polulla

Muistan kankeat
yöt keittiön lattialla
unilääkkeet ja
kirkkaan viinan

Kauhun ja pahoinvoinnin
yökkimisen ja yksinäisyyden

Ja muistan myös

Venäläisen teräksen
kitkerän maun
aseöljyn jähmeän
märkyyden

Itsesäilytysvietin
ja epätoivon
vimmaisen kamppailun