aamulla

Herään lapseni ääntelyyn.
Hiippailen hänen luokseen ja
haen nokkamukiin vettä.Saan
hänet nukahtamaan uudelleen.

Hiippailen keittiöön syömään,
hiippailen vessaan jossa koitan
saada kuriin huonolla päällä
olevia hiuksia onnistumatta.

Hiippailen takaisin olkkariin
pukemaan vaatteita ja katsomaan
kun isompi poika nukkuu.Jään hetkeksi
hänen viereen makaamaan ja miettimään
mitä oikein haluan.

Kello rupeaa näyttämään paljon ja nappaan
sänkyni vierestä reppuni ja hiippailen jälleen
eteiseen.Peilistä vilkaistaessa vaatteeni ei
näytä enään niin hyviltä kuin aiemmin.En jaksa
stressata niistä.

Ulos päästessäni ilma tuntuu raikkaalta.Liiankin
raikkaalta.Keho muistaa eilisen koulun järjestämän
leikki mielisen kisailun ja koittaa olla kanssani erimieltä
kävelystä matkahuoltoon.

Linja-autoon päästyäni olen onnellinen että selvisin
perille ja voin tunnin huilahtaa ennen uutta selviytymis
taistelua.