Peiliä katson, mitä sieltä nään ?
Kasvot surulliset, miksi näin ?
Pian tunnistan kasvoni omikseni, aloin itkeä, kyyneleet,
vierivät pitkin poskiani.
Pienet kirkkaat kyyneleet tuntuvat kylmiltä, itken yhä
enemmän ja enemmän, lopettamaan en pysty vaikka kuinka yritän.
Tulee päivä, ehkä parempi kuin eilinen,
mutta niin ei käynyt, kaikki paha pahenee vain ja
enää en jaksa.
Pieni hauras sydämeni särkyy ja menehtyy, mutta minä jatkan elämääni kaikesta pahasta huolimatta
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
