En surua tunne,
tuskani kuihtui,
vihani tyrehtyi,
onneni kuoli jo
aikaa sitten
Kasvot peilissä
ovat tuntemattomat,
kuin takaa tuhannen
vuoden
Kädet hirmuteoista
veriset kuin
jonkun toisen
Olen vain varjo
seinällä,
kuiskaus tuulessa,
kuin hento hahmo
jumalten joukossa,
nimetön ja mitätön,
polultaan eksynyt,
sielunsa menettänyt
Aikani tiimalasissa
huvennut,
tuomioni jo luettu
Tahdon vain vielä kerran
vapaana lentää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
No Tässä on ensimmäinen hyvä runo tuolta alhaaltapäin luettuna. Tämä oli niin hyvä että pitää lukea uudestaan tajutaksen paremmin.
( Sinä olet syntynyt täsmälleen samana päivänä kuin minä, piti tulla katsomaan mitä kirjoittaa fyysisesti saman ikäinen. Mihin kellonaikaan synnyit? Minä synnyin n. 5-6 aamulla)
No Tässä on ensimmäinen hyvä runo tuolta alhaaltapäin luettuna. Tämä oli niin hyvä että pitää lukea uudestaan tajutaksen paremmin.
( Sinä olet syntynyt täsmälleen samana päivänä kuin minä, piti tulla katsomaan mitä kirjoittaa fyysisesti saman ikäinen. Mihin kellonaikaan synnyit? Minä synnyin n. 5-6 aamulla)
Mahtava! Hyvin toteutettu ja tuttuja ajatuksia tuli mieleen + Kovenant on hyvä.
aivan ihana, kiitoksia sanoistasi, lämmitti minua kovasti :) <3
Kiehtova runo. Tyhjyyttä ja kuitenkaan ei.
Joku jumalainen diktaattori, joka odottaa tuomiota ja vapautta teoistaan, ehkä.