Aamuisin nousee uusi aurinko

Runoilija trrrauma

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> trrrauma kuva
nainen
Julkaistu:
279
Liittynyt: 4.8.2005
Viimeksi paikalla: 20.3.2023 18:08

Asuinpaikka: Tampere
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kirjoittaminen on tapani käsitellä asioita,
varsinkin niitä negatiivisia,
joten runoni ovat sen mukaisia!

Tässä profiilissani oleva WWW-osoite vie blogiini,
jossa julkaisen kirjoittamaani kirjasarjaa
sähköisessä muodossa (PDF-kirjoina) 😊

***

ISO KIITOS kaikille, jotka äänestitte minut
kuukauden runoilijaksi lokakuussa 2022 😊❤️
Se on minulle suuri kunnia! ❤️

 
    Nousen portaat alemmalta katutasolta toiselle, astellen suoraan aamuauringossa kylpevään lumiseen maisemaan. Minua hengästyttää ja jalkalihaksiini sattuu vähän. Kuntoni on päässyt selvästi romahtamaan siitä, mitä se oli ennen. Silloin, kun pelasin vielä jääkiekkoa. Pakkanenkaan ei tunnu enää yhtä miellyttävältä kuin silloin, vaikka täällä etelämmässä pakkaset ovat useimmiten leudompia kuin kotona Itä-Suomessa.
    Käännyn katsomaan taakseni, taivaanrannasta kohoavaa kultaista aurinkoa. Sinä sanoit aina, että aamuisin nousee uusi aurinko. Niin se yhä tekee, joka päivä, vaikka Sinä olet kuollut ja se sattuu edelleen kuin tuhat veistä viiltäisi rintaa. Se sattuu edelleen, kuten ulkona käyvä hyytävä viima kasvoillani. Nyt ei voi itkeä, kyyneleet jäätyisivät pakkasessa, joten yritän estää silmissäni kirveleviä kyyneleitä vierimästä poskilleni.. Siitä on jo 5 vuotta, kun Sinä kuolit, ja silti se sattuu edelleen. Silti se itkettää yhä. Olen herkkä ihminen, herkempi kuin päältä päin uskoisi.. Niin Sinä ja Valtteri olette aina sanoneet. Voi kuinka minä Sinua kaipaankaan, mutta onneksi minulla on Valtteri. Valtterista tuli kyllä minulle parempi ystävä kuin olisin koskaan uskonut. Heh..
    Hymyilen pienesti taivaanrannasta nousevalle auringolle, kohottaen sitten katseeni sen ylle, vaaleansiniseen taivaaseen ja taivaalla leijuviin auringon värjäämiin keltaisiin ja oransseihin hattarapilviin. Siellä sinä olet jossain, istumassa noiden hattarapilvien päällä, ja ehkä sinä hymyilet minulle juuri nyt, kuten minä hymyilen taivasta kohti. Hymyilet, ja hymysi vuoksi tuo aamuaurinko loistaa niin kirkkaasti, valaisten koko tienoon. Tai lähes koko tienoon, sillä valo luo aina myös varjoja ja tummia sävyjä. Lumi värjäytyy auringossa kylpiessään kullankimaltavasta vaaleanpunaiseen ja vaaleanpunaisesta siniviolettiin varjojen puolella. Kaikkialla ei kimalla eikä lumi toista pelkkää valoa. Mutta ei ole valoa ilman varjoa eikä varjoa ilman valoa. Ne kävelevät käsikädessä, sopusoinnussa. Elämä ei ole pelkkää auringonpaistetta.. Eikä sitä aurinkoa osaisi ehkä arvostaa, jos ei joutuisi elämään välillä varjoissakin.
    Käännän katseeni taivaalta vieressäni olevalle kadulle, kun ohitseni huristelee auto. Tampereen kaupunki on silti yllättävän rauhallinen tähän aikaan aamusta.. Hymyilen vielä kerran taivaalle ja auringonnousulle, Sinulle, ja lähden sitten kulkemaan eteenpäin kohti tapaamistani. Askelteni äänet kuuluvat selvästi, kun lumi narskuu kenkien alla näin pakkasella. Kuulen ympäriltäni iloista puheensorinaakin, kun opiskelijaryhmä kävelee minua vastaan, ja edelläni kulkeva nainen puhuu puhelimeensa kävellessään. Jostain kuuluu myös autojen hurinaa ja muuta tuttua kaupunginhälyä. Joku tööttää toiselle autolle, onkohan siellä tieraivotapaus vai liikenteessä törttöily kyseessä? Oli mikä oli, rikas äänimaisema joka tapauksessa. Ääniä onkin näin talvella paljon enemmän kuin tuoksuja. Talvella kun on vaikeaa haistaa mitään kirpeän pakkasen peittäessä tuoksut raikkaudellaan. Voisi siis sanoa, että voi haistaa talven raikkaan ilman. Tosin, juuri nyt jostain kantautuu myös hienoinen ruuan tuoksu nenääni, ja paikoitellen haisee toki myös bensa ja pakokaasut, kun oikein kiinnittää huomiota tuoksuihin. Heh, perinteisiä kaupungintuoksuja!
    Viima iskee vasten kasvojani, ja minun on pakko vetää huivia kasvoilleni, kun pakkanen nipistelee niin kovaa. Tänä talvena onkin ollut yllättävän kovat pakkaset täälläkin, vaikka eiväthän nämä vedä toki vertoja Itä-Suomen pakkasille. Varsinkaan niille Pohjois-Karjalassa Venäjän rajan tuntumassa sijaitsevien kaupunkien pakkasille, eikä nämä Tampereen pakkaset tunnu tällaisista pakkasiin tottuneista metsäläisistä sinällään missään. Vähän jos kipristelee. Nytkin minulla on kävellessä lähinnä kuuma, vaikka tuulenviri tuntuukin hyytävältä. Se tuntuu siltä kuitenkin pääasiassa vain kasvoillani, sekä käsissäni, koska unohdin ottaa hanskat mukaan. Heh, minulla on yhtä aikaa kylmä ja kuuma, kuten tavallista. Lasken kuitenkin hetkeksi kasvoni suojaan hyytävältä tuulelta, ja kävelen jonkin aikaa kasvot alas laskettuina.
    Kun kohotan katseeni seuraavan kerran, olen lähellä määränpäätäni ja se henkilö, jota olen menossa tapaamaan, kävelee vastaan. Niinpä tietenkin.
    ”Moro! Minne sä auton jätit?” paras ystäväni Valtteri huudahtaa jo hyvän matkan päästä, enkä voi olla virnistämättä hänelle.
    ”Se levisi ja jäi mun työpaikalle eilen, joten tulin bussilla”, minä naurahdan, Valtterin kaapatessa minut ihan ensimmäisenä halaukseen. ”Mistäs tiesit tulla vastaan?”
    ”Ajoin sun ohi, kun vein oman autoni parkkiin. Sä tuut sitten mun kyydillä kotiin”, Valtteri hymähtää, ja minä nyökkään Valtterille hyvilläni. Mieluummin minä Valtterin Nissanin kyytiin hyppäisinkin kuin rämisevään bussiin.
    Valtteri vilkaisee jo hieman korkeammalle noussutta aamuaurinkoa, hymyillen haikeasti sitä katsellessaan.
    ”Aamuisin nousee aina uusi aurinko..” Valtteri toteaa, lainaten Sinun sanojasi hänkin, kääntäen sitten katseensa minuun haikeasti hymyillen. ”Aleksi oli oikeassa.”
    ”Niinhän hän oli”, minä tokaisen ja vastaan Valtterin hymyyn, ennen kuin me käännämme selkämme taivaanrannasta nousseelle auringolle, lähtien yhdessä kohti seuraavaa seikkailua ilman Sinua.
 
Selite: 
Tämä on fiktiivinen tarina, ei oma kokemus. Kirjoitettu luovan kirjoittamisen ryhmässä, liittyy kirjoittamiini kirjoihin.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavan sujuvasti tarinasi kulkee eteenpäin <3
Kauniisti kirjoitat kipeästä asiasta. Kyllä todellakin hän oli oikeassa, joka aamu nousee uusi aurinko. Tsemppihali sulle❤️
Kiitos kommenteista 😊🙏
Hyvä talvinen hetki.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
trrrauma Valkyria 19.3.2023 0 Runo
trrrauma Yritä jaksaa 19.3.2023 0 Runo
trrrauma Kiusaajani 18.3.2023 2 Runo
trrrauma Kiiltokuva 17.3.2023 0 Runo
trrrauma Kaksi rikkinäistä yhdessä 6.3.2023 4 Runo
trrrauma Olemattomia tuntemuksia 4.3.2023 3 Runo
trrrauma Missä olit, kun sinua tarvitsin? 27.2.2023 0 Runo
trrrauma Ei väliä 21.2.2023 4 Runo
trrrauma Kirjallisuusterapiaa 19.2.2023 2 Runo
trrrauma Samantekevää 19.2.2023 4 Runo
trrrauma Avaimet satuttamiseen 17.2.2023 4 Runo
trrrauma Alemmuuskompleksi 17.2.2023 2 Runo
trrrauma Narsistin uhri 3.2.2023 7 Runo
trrrauma Tie äärirajan yli 2.2.2023 4 Runo
trrrauma Luottamus lommoilla 29.1.2023 4 Runo
trrrauma Kuoleva runoilija 22.1.2023 8 Runo
trrrauma Entä jos en jaksa? 14.1.2023 8 Runo
trrrauma Ei kukaan 14.1.2023 4 Runo
trrrauma Pienisuuri pyyntö 7.1.2023 4 Runo
trrrauma Luottamus 17.12.2022 0 Runo
trrrauma Vielä huomiseen 11.12.2022 4 Runo
trrrauma Hennot siipeni 5.12.2022 4 Runo
trrrauma Pohjakosketus 23.11.2022 3 Runo
trrrauma Kingi 12.11.2022 0 Runo
trrrauma Sisäänpäin kasvamista 12.11.2022 0 Runo
trrrauma Vihdoinkin löysin sinut 3.11.2022 2 Runo
trrrauma ”Hyvästi”, sanoi hän 3.11.2022 0 Runo
trrrauma Elä onnellisena 28.10.2022 6 Runo
trrrauma Kipuaan vahvempi 20.10.2022 0 Runo
trrrauma Itikat 16.10.2022 1 Runo
trrrauma Noidankehä 13.10.2022 1 Runo
trrrauma Voimainkoetus 9.10.2022 2 Runo
trrrauma Valheessa elämistä 8.10.2022 0 Runo
trrrauma Vääjäämätön pimeys 5.10.2022 1 Runo
trrrauma Tragikoominen yksinäisyys 5.10.2022 0 Runo
trrrauma Queen bee 1.10.2022 0 Runo
trrrauma Keitä me oikein olemme? 1.10.2022 0 Runo
trrrauma Menneisyyden kaikuja 1.10.2022 0 Runo
trrrauma Yksinäinen muukalainen 29.9.2022 2 Runo
trrrauma Tuntea tunteita tunteettomia 29.9.2022 2 Runo
trrrauma Narrien kuningas 29.9.2022 0 Runo
trrrauma Lintupoloinen 22.9.2022 4 Runo
trrrauma Olemattomia avunhuutoja olemattomalta 14.9.2022 2 Runo
trrrauma Punaisia lippuja 14.9.2022 1 Runo
trrrauma Suojassa 14.9.2022 0 Runo
trrrauma Jos ei miellytä 13.9.2022 0 Runo
trrrauma Paha 13.9.2022 0 Runo
trrrauma Päivän sää 13.9.2022 0 Runo
trrrauma Jos mua ei ois ollut 3.9.2022 4 Runo
trrrauma Pakomatkalla 3.9.2022 2 Runo

Sivut