Pehmeä usva kietoi aamuöisen metsän syleilyynsä.
Usvan keskeltä, kuin olemattomuudesta,
valuivat esiin polkuani varjostavat puut.
Hiljainen oli metsä, linnutkin kovin vaiteliaita.
Unohduinko usvaan, katosinko tyhjyyteen?
Hiljaisuuden tiellä ei ole surua.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Kulkija | Rantakoivu | 22.7.2012 | 0 | Runo |
| Kulkija | Kesäyö | 6.7.2012 | 0 | Runo |
| Kulkija | Lumpeenkukka | 1.6.2012 | 0 | Runo |
| Kulkija | Suru | 14.5.2012 | 1 | Runo |
| Kulkija | Juoppo | 14.2.2012 | 1 | Runo |
| Kulkija | Elämän laulu | 19.9.2011 | 0 | Runo |
| Kulkija | Tyhjyys | 17.8.2011 | 6 | Runo |
| Kulkija | Ystävälleni | 30.7.2011 | 4 | Runo |
| Kulkija | Punaiset niityt | 30.7.2011 | 1 | Runo |
| Kulkija | Korkeassa heinikossa | 30.6.2011 | 6 | Runo |
Kommentit
Haikean kaunis on tämä runosi. Toivon mukaan löysit tien usvasta ja tyhjyydestä pois, löysit elämän ilon. Pidän runostasi :)
Kauniisti käytät luontoa runoissasi, siitä pidän.
Hieno tunnelma.
Aivan ihana tunnelma!!! :)
Upeaa metsätunnemaa
Hieno runo, ja todellakin upea tunnelma!