Kuinka kauniina yö antautuu:
minä kiipeän hiljaa syliin.
Pehmein käsin silittää
pimeään ja tyyneen.
Minä kuuntelen kun sinä nukut,
piirrän kaikki rintasi pisamat.
Sinulle minä annan luvan
vaipua valkoiseen.
Ikkunasta kuulas ilma,
liikkumatta, vaiti.
Nuku kaunis mieheni,
kierry solmuiksi lakanoihin.
Kauas sinä uinut, etkä koskaan ole minun.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen runo ja kauniisti ilmaistut säkeet.
Loppurivi Yllätyksellinen.
tykkäsin niin paljon!
loppu oli yllättävä, mutta se oli ehkä paras kohta koko runosta. upee.
Huikea.