Niin aina,
palaan takaisin,
luo rakkaani.
Sen sävyihin,
tummiin ja valoisiin,
suruun sekä iloon.
Murheen kohtuun,
elämään uuteen,
väreihin lukuisiin.
Suljen ympyrän,
tuhkasta syntyvän,
tunteiden kiertoon.
Takaisin...
luo rakkaani...
Selite:
Näin vaikeaselkoista tällä kertaa, mutta mitäpä sitä selittelemään. Nämäkin sanat oli vain kirjoitettava.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä runossasi rakas voi olla ihminen tai sitten joku abstrakti juttu. Mielenkiintoinen, panee ajattelemaan!