Istun hiekkiksellä kaksin itteni kanssa siis ihan yksin.
Mietin missähän menee onnen ja masennuksen raja,
kumpi niistä on mun pala.
Yks hetki ja oon maassa,
toinen ja leijun korkeella ilmassa.
On ku meitä oliskin kaksi yhdessä kehossa.
Kumpi meistä on voittamassa?
Mä poljen sen toisen maahan,
tehdä niin saanhan?
Kai mulla menee aika huonosti,
kun en tiedä kuka oon oikeasti.
Otan kyll' selvää siitä,
ei näin vähä mulle riitä.
Valtaan ite itseni
juoksen karkuun toista puoltani.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
