Once upon a time and far away

Runoilija Lady Andromeda

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva
nainen
Julkaistu:
104
Liittynyt: 10.4.2005
Viimeksi paikalla: 11.5.2021 17:25

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
5.4.1989

Kyyninen romantikko ja naiivi nihilisti. Autistinen hullu, erakko, misantrooppi & (yhteisön normeista) vapaa ajattelija. Dekadentti taivaanrannan maalari. 🦄 INFP persoonallisuus, joskin aika nyrjähtänyt sellainen 😂

Pahoittelen saamattomuuttani vastata kommentteihin, luen ne kyllä aina ja olen niistä kiitollinen!


David Bowie - Blackstar 🖤⭐🕯️🦄

In the villa of Ormen, in the villa of Ormen
Stands a solitary candle, ah ah, ah ah
In the centre of it all, in the centre of it all
Your eyes

On the day of execution, on the day of execution
Only women kneel and smile, ah ah, ah ah
At the center of it all, at the center of it all
Your eyes
Your eyes
Ah ah ah
Ah ah ah

In the villa of Ormen, in the villa of Ormen
Stands a solitary candle, ah-ah, ah-ah
At the center of it all, at the center of it all
Your eyes
Your eyes
Ah ah ah

Something happened on the day he died
Spirit rose a metre then stepped aside
Somebody else took his place, and bravely cried
(I'm a blackstar, I'm a blackstar)

How many times does an angel fall?
How many people lie instead of talking tall?
He trod on sacred ground, he cried loud into the crowd
(I'm a blackstar, I'm a blackstar, I'm not a gangster)

I can't answer why (I'm a blackstar)
Just go with me (I'm not a filmstar)
I'ma take you home (I'm a blackstar)
Take your passport and shoes (I'm not a popstar)
And your sedatives, boo (I'm a blackstar)
You're a flash in the pan (I'm not a marvel star)
I'm the great I Am (I'm a blackstar)

I'm a blackstar, way up, oh honey, I've got game
I see right, so wide, so open-hearted it's pain
I want eagles in my daydreams, diamonds in my eyes
(I'm a blackstar, I'm a blackstar)
 

Once upon a time and far away


 

Auroran oli hetki hetkeltä vaikeampi muistaa, mitä hetki sitten oli tapahtunut, mitä ylipäänsä hänen koko menneessä elämässään oli tapahtunut. Vaikeampi muistaa vihreänsävyistä ja tummaa huonetta, jonka takorautaiseen sänkyyn hän oli herännyt, huomannut sängyn yläpuolella olevan kokovartalopeilin ja muistanut täydellisesti koko kiihkeän ja hämmentävän edellisillan..Mutta hän ei ollut ehtinyt kauaa vaivata päätään, sillä odottamatta pehmeät, mutta kuitenkin kovan määrätietoiset huulet suutelivat hänen omiaan, ja hänen koko kehonsa oli tulessa. Ja Marcus kuiskasi hänen korvaansa hiljaa, pehmeästi:” Saat nähdä minun silmilläni.”

Kun Aurora avasi silmänsä, Marcus annosteli niihin pipetillä mustaa ainetta. Silmätipat eivät juuri ehtineet edes kirvellä, kunnes kummia tapahtui, kaikki pimeni ja Auroran keho imaistiin irti huoneen tasapainosta ja järjestä, täydelliseen järjettömyyteen ja kaaokseen. Mustuus oli kaikkialla ympärillä kun hän liisi painottomuudessa ja kylmyydessä, loputtomassa tilassa, loputtomassa ajassa. Kaukaa räjähteli valoa ja värejä, himmeten. Sitten mustuuteen syttyi valoa, tähdet alkoivat yksi kerrallaan loistaa pimeyden keskellä, täydelliseksi muodostuvassa kudelmassa.

Se oli kuin jossain unen ja todellisuuden rajamaastossa. Kaikki tuntui todelliselta, mutta oli kaukana järjellisyydestä. Itse aikakin tuntui kulkevan toisin kuin ennen. Loputtomalta tuntuvan ajan ja hiljaisuuden, tai kenties vain pienen hetken jälkeen, alkoi mustuudesta erottua hennosti hohteleva sinertävä pallo. Kaunis, kaunis planeetta. Se tuli yhä lähemmäksi, kunnes saattoi nähdä lähes yksityiskohtia myöten sitä hennosti kierteilevät, utuisen violetit pilvet. Sekin, millä tavalla Aurora näki kaiken, kuten todellisuuden ja maalauksen välimaastosta, teki selväksi, ettei tämä maailma ollut todellinen eikä noudattanut fysiikan lakeja. Silti se tuntui todellisemmalta, suuremmalta ja kauniimmaltta kuin mikään hänen tähänastisessa elämässään.

Planeetan huimaavan painovoiman vaikutus alkoi käydä Auroralle selväksi hänen pudotessaan entistä lujempaa kimmeltävien pilvien läpi, mutta silti hän ei pudonnut tarpeeksi nopeasti. Toki tarpeeksi nopeasti, jotta häntä huimasi. Auroran pudotessa pilvien alle, hän näki allaan suuren, kuohuvan valtameren, hieman violettiin vivahtavamman ja tummemman kuin aiemmin nähneensä. Ja kaukaisen vihreän maan, jonka takaa idästä aurinko oli juuri nousemassa, ja valaisemassa taivaan mitä upeimmalla väriloistolla. Värit olivat täydemmät kuin koskaan Auroran silmissä, mutta silti hyvin utuiset ja hempeät. Auringonloiste valaisi meren aalloilla seilaavat sadat, tai ehkä tuhannet kullanhohtoiset purjelaivat.

Suoraan hänen allaan kohosi aalloista mittaamattoman korkea kimmeltävä torni. Hänen olisi kai pitänyt pelätä liiskautuvansa siihen, mutta hän ei pelännyt. Jotain merkittävää oli tapahtumassa, tuntui että kaikki tapahtui syystä. Ja kuinka ollakaan, Auroran vauhti hidastui hänen pudotessaan valtavan ovaalin muotoisen parvekkeen reunalle, niin avaran, että suuri väkijoukko olisi mahtunut siihen. Sitten hän huomasi olevansa puutarhassa, tuoksujen ympäröimänä. Hiljaisuuden lisäksi kuului vain lintujen laulua ja meren ikuinen pauhu. Parvekkeen toisessa päässä kohosi korkeuksiin kimaltava, kristallista tai lasista rakennettu torni, jonka kaukainen huippu sädehti auringossa.

Ja patsaiden, istutusten ja suihkulähteiden välistä tuli esiin suoraryhtinen mies, joka oli pukeutunut harmaaseen, hohtavaan viittaan. Miehen iättömillä kasvoilla loisti ikiaikainen viisaus ja rakkaus. Ja ne hymyilivät Auroralle, joka hymyili takaisin Marcukselle, koska Marcus siinä oli. Ja hänellä oli päässään hopeinen kruunu.

Tervetuloa valtakuntaani, kuningattareni.”

Kuningattaresi?”, Aurora tokaisi hölmistyneenä.

Katso nyt itseäsi”, Marcus kehotti, silmäillen itse Auroraa päästä varpaisiin.

Toden totta, vanha yömekko oli kadonnut. Tilalle oli ilmestynyt tummanpunainen, sädehtivä ja ohuenohut mekko, jonka kaula-aukko ulottui vyötäisille. Sen valtaisa, unenomainen laahus olisi voinut olla nestettä tai kaasua, se pyörteili ja valui punaisina pisaroina alas kiveykseltä ja kiertyi joka puolelle Auroran jaloissa kuin sumu. Kruunun paino tuntui päässä.

Se on kuin uni.”, Aurora ihmetteli. “Kaikki tämä.”

Niin se tavallaan onkin.”, Marcus myönsi. “Kumpa ei olisi. Mutta onko sillä väliä? Tämä maailma on parempi kuin niin kutsuttu todellinen maailmasi. Tämä on minun maailmani, ja minä olen sen kuningas. Ja sinä voit olla kuningattareni, jos haluat. Sitten tämä voi olla sinunkin maailmasi, uniesi temppeli.”

Marcus ojensi Auroralle yhtä punaista ruusua. Nainen tarttui siihen, välittämättä piikeistä. Se oli kaunis. Aurora katsoi ruusua, ja yhtäkkiä sen keskelle ilmestyi peili, joka näytti hänen kasvonsa. Ne olivat virheettömät kuin nukella, valkoiset kuin lumi poislukien poskien terve hento puna ja ruusunpunaiset huulet. Silmäripset näyttivät runsaammilta ja pidemmiltä kuin ennen, silmät aavistuksen suuremmilta ja tummemmilta. Hiukset olivat hieman pidemmät, lähes mustanruskeat ja laineilla.

Tämän minä halusin näyttää sinulle.”, Marcus kertoi. “Olet niin sydäntäsärkevän kaunis.”

Marcus suukotti hiljaa Auroran poskia ja ojensi tälle toisen punaisen ruusun. “Mitä sinä haluat näyttää minulle?”

Aurora katsoi kysyvästi Marcusta. “Ajattele ruusua. Se on päästäsi kiinni. Päästä mielikuvituksesi valloillesi. Tee siitä mieleisesi.”

Aurora tuijotti ruusua keskittyneesti. Ei mitään. “Sulje silmäsi”, Marcus opasti, ja Aurora teki työtä käskettyä. Silmät kiinni hän alkoi nähdä muotoja, kuvioita, ajatuksia, joista ottaa kiinni. Hän pyydysti niitä kudelmaansa mielensä kärjellä, värittääkseen uuden kuvan, uuden idean.

Hän avasi silmänsä. Punainen ruusu ei enää ollut punainen. Se oli valkoinen, puhtaan valkoinen.

Opit nopeasti”, Marcus kehui.

Kiitos.”, sanoi Aurora.

Sitten Marcus otti Auroraa kädestä kiinni, talutti hänet parvekkeen äärimmäiselle reunalle. Näkymä oli loputtomalle merenselälle, jolla kultaiset laivat purjehtivat, auringonnoususta poispäin. Linnakkeen pimeä puoli.

Hän polvistui naisen eteen, tulinen katse harmaissa, tutkimattomissa silmissään. Aurora voihkaisi. “Aurora Whiteheart, tuletko vaimoksesi?”

He tuijottivat toisiaan pitkän tovin tuossa ajattomassa ajassa, auringon pikkuhiljaa matkatessa korkeammalle tornin yli. Varjo pettäisi pian.

Tulen.”, Aurora sopersi, viimein hymyillen ja kyynelehtien. Marcus sovitti naisen sormeen kauniin, täydellisesti istuvan kultasormuksen punaisella rubiinilla. Mies hymyili voitonriemuisesti. “Olet nyt minun, ikuisesti.” Ja hän otti hyvin lempeästi naisen kasvot käsiinsä, painoi huulensa naisen huulia vasten, ja siinä he seisoivat toisiinsa uppoutuneina pitkän hetken, kunnes päivä vaihtui illaksi ja heidän herätessään raukeina ja alastomina tähtitaivaan alta, he saivat nähdä ettei tähtitaivaskaan ollut kuten kotona, vaan muistutti ennemminkin Van Goghin maalausta normaalijärjestä poikkeavalla kaoottisuudellaan, unenomaisuudellaan ja väriloistollaan.


 


 


King and Queen and their garden


 

Aurora Whiteheart oli pudonnut syvälle kaninkoloon, todellakin. Kutistunut, ja kasvanut ja muuttunut joksikin toiseksi olevaiseksi. Hän oli toki yhä Aurora Whiteheart; ja silti ei ollut, Aurora Whiteheart oli jäänyt Maahan, ja hänen henkensä oli matkannut toiseen maailmaan. Kaikki mikä kuului Aurora Whiteheartille, hänen elämänsä ja menneisyytensä tuntui jäävän päivä päivältä kauemmas muistojen hämäriin. Muistoja oli yhä vaikeampi kaivaa esiin tähtikirkkaina öinä suuren merestä nousevan palatsin tornissa , ja noita öitä oli kulunut useampi kuin hän pystyi muistamaan. Hän eli jossain ajan ja avaruuden ulkopuolella ja sen yllä, maailmassa joka oli satua mutta tuntui todelta. Eikä hän enää ollut ongelmainen Aurora Whiteheart protektoraatin nurkasta, vaan kuningatar Aurora Artesi, Artesian valtakunnan hallitsija, kuninkaansa Marcuksen rinnalla. Ja Marcus oli.. muuttunut. Hän oli kuin eri mies. Hän antoi Auroralle vapauksia, osoitti tälle rakkauttaan ja omistautumistaan aina tilaisuuden tullen. Hän nimesi Auroran Sydänten Kuningattareksi, ja antoi tälle lahjan lukea kansan sydämiä. Ja Aurora hämmästyksekseen huomasi päivä päivältä uusia kykyjä, jotka kasvoivat ajassa vahvemmiksi; hän kuuli kansansa ajatukset, ja vaikka mikään kansa ei ole murheesta vapaa, ilon, onnen ja tyytyväisyyden kaiut olivat runsaslukuisempia kuin muut.

He hallitsivat kuin jumalan kuvat, elävässä Edenissä, jossa ikiyötä ei tullut. Joka yö he rakastelivat tornin huipulla olevassa ylellisessä buduaarissa, jonka jokainen sivu ja timanttimainen kulma oli täynnä peilejä, ja halutessaan he muuttivat sen seinät ajatuksen voimalla läpinäkyviksi, nähden pyörteilevän tähtitaivaan sammuneen timantin läpi, korkeammalta kuin kukaan muu.

Vuosia kului tuossa täydellisessä harmoniassa, vuosien heitä kuluttamatta. Aurora tiesi sydämessään että tämä oli hänen todellinen kotinsa, todellinen paikkansa, ja Marcus tunsi samoin. He eivät enää puhuneet menneisyydestä vaan suunnittelivat tulevaa. Ennen pitkää Aurora alkoi kaipaamaan lasta jakamaan ikuisuuden heidän kanssaan, ja kun Aurora ehdotti sitä, tuntui kuin Marcus ei olisi mitään muuta enemmän halunnutkaan. Noin 300 vuotta sen jälkeen kun oli saapunut planeetalle, sillä ajankulu oli erilaista Artesiassa, Aurora sai ensimmäisen lapsensa. Ja koki sellaista rakkautta jollaista ei ollut ennen kokenut. Hänen rakkautensa kuningasta kohtaan ei ollut vähentynyt, mutta hänen sydämensä oli ikään kuin laajennut, jotta siinä saattoi olla tilaa molemmille. Poika oli kuin ilmetty nuori Marcus, syntymästä hopeisine hiuksineen ja harmaine, tutkivine silmineen. Ja hän oli rakastettu, ja etuoikeutettu. Aurora halusi suojella poikaa velvollisuuksiltaan, ja leikki tämän kanssa puutarhassa, opetti soittoa ja runoutta. Mutta kun poika kasvoi, Marcus vei pojan yhä useammin harjoituttaakseen tätä yhä enemmän tulevaan kuninkaan osaansa. Ja Auroran sydäntä särki nähdä pienen poikansa harjoittelevan taistelutaitoja. Mutta Aurora tuli taas raskaaksi ja seuraavana keväänä synnytti tytön, hopeahapsisen ja ruskeasilmäisen. Kuningatar oli iloinen tytöstä, jonka saattoi pitää kokonaan itsellään, jota saattoi varjella. Tyttö oli hänen silmäteränsä.

Kuningasparin lapset varttuivat hitaasti, ja niin varttui Artesian valtakuntakin. Sen aina arvostettu tiede alkoi tehdä yhä enemmän läpimurtoja, sen taide ja kulttuuri kukoisti. Yhä suuremmat ja mahtavammat laivat seilasivat kultaisina merellä. Sen kukoistavien kaupunkien ja kylien tyylit vaihtuivat, ihmisten muoti monimutkaistui. Hevosten vetämät vaunut vaihtuivat moottoriajoneuvoihin, laivat eivät tarvinneet enää purjetta liikkuakseen.

Eräänä päivänä oli lahdella suuri tapahtuma. Paljon kansaa oli kerääntynyt loisteliailla jahdeillaan tai pienemmillä veneillään seuraamaan näytelmää. Keskellä lahtea oli laukaisualusta Artesian ensimmäiselle raketille, kultakirjailtu. Kun se jätti taakseen maanpinnan auringonlaskun aikaan suuren kuminan säestämänä, ihmiset iloitsivat ja laskivat ilmoille palavia kynttilöitä, jolloin koko lahden taivas oli niillä valaistu yön jo pimetessä.

Mutta Auroran sydän aavisti pahaa, eikä hän yön pimeinä tunteina voinut välttyä näiltä piinaavilta ajatuksilta, ettei Artesian onni ja kukoistus voinut kestää ikuisesti. Sillä eihän mikään kestänyt. Toki kaikki hänen Artesiassa näkemänsä puhui tuota synkkää oletusta vastaan, mutta hän oli nähnyt toisenlaisenkin maailman. Hän oli nähnyt Artesian maailman kehittyvän antiikin tasolla olevasta yhteiskunnasta esiteolliseksi yhteiskunnaksi.

Samana yönä näiden mietteiden vallitessa Aurora tajusi olevansa jälleen raskaana. Ja ensimmäistä kertaa hänen sieluaan kuristi selittämätön pelko lapsen puolesta, ja kaikkien Artesian kansalaisten sielujen.

Selite: 
Pätkä pidemmästä kirjoittamastani tarinasta. Siitä ainoasta, jota jaksoin kirjoittaa lähes sata sivua.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
Lady Andromeda Mustaa kultaa ja perhosia 10.5.2021 3 Runo
Lady Andromeda 576 megapikseliä 1.5.2021 2 Runo
Lady Andromeda .. 23.4.2021 0 Runo
Lady Andromeda Biblical II: The fall of Eve 18.4.2021 0 Runo
Lady Andromeda Biblical I: In the beginning 18.4.2021 4 Runo
Lady Andromeda .. 16.4.2021 0 Runo
Lady Andromeda Erilaisuus 16.4.2021 2 Runo
Lady Andromeda Menetettyjen mahdollisuuksien hautausmaa 15.4.2021 1 Runo
Lady Andromeda If you have a heart 14.4.2021 0 Runo
Lady Andromeda Josephine 13.4.2021 2 Runo
Lady Andromeda Peter Pan 13.4.2021 1 Runo
Lady Andromeda My dreams are blooming 11.4.2021 3 Runo
Lady Andromeda Kirottu maa 10.4.2021 1 Runo
Lady Andromeda Kaikki nämä kummut hautojamme kantavat 9.4.2021 2 Runo
Lady Andromeda .. 7.4.2021 1 Runo
Lady Andromeda .. 6.4.2021 2 Runo
Lady Andromeda Death of love 5.4.2021 2 Tarina
Lady Andromeda Lankeemus 3.4.2021 2 Runo
Lady Andromeda Once upon a time 2.4.2021 0 Runo
Lady Andromeda Spectres 30.3.2021 0 Runo
Lady Andromeda .. 27.3.2021 3 Runo
Lady Andromeda Dreams untold 25.3.2021 1 Runo
Lady Andromeda Rainbows 24.3.2021 2 Runo
Lady Andromeda Airship 23.3.2021 3 Runo
Lady Andromeda Cosmic graveyard 22.3.2021 2 Runo
Lady Andromeda Aura 22.3.2021 4 Runo
Lady Andromeda . 16.3.2021 4 Runo
Lady Andromeda Rutto 13.3.2021 5 Runo
Lady Andromeda Psykoosi 12.3.2021 5 Runo
Lady Andromeda Thunder 12.3.2021 1 Runo
Lady Andromeda Routaperhonen 11.3.2021 7 Runo
Lady Andromeda . 11.3.2021 4 Runo
Lady Andromeda Subjekti 10.3.2021 2 Runo
Lady Andromeda Turhuuden näyttämö 5.2.2021 2 Runo
Lady Andromeda Beyond the Morning Star 6.7.2020 0 Tarina
Lady Andromeda Exile 6.7.2020 0 Tarina
Lady Andromeda Once upon a time and far away 6.7.2020 0 Tarina
Lady Andromeda Meri 30.6.2020 11 Runo
Lady Andromeda Lisääntykää ja täyttäkää maa 15.7.2017 5 Runo
Lady Andromeda Sukulaissielut 18.6.2017 3 Runo
Lady Andromeda Ikuisuuden sylissä 17.10.2016 2 Tarina
Lady Andromeda .. 9.10.2016 2 Runo
Lady Andromeda Ode for life 28.9.2016 1 Runo
Lady Andromeda Through the looking glass 18.9.2016 1 Runo
Lady Andromeda Liian kaunis elämä 14.9.2016 3 Runo
Lady Andromeda Näen kaiken/en näe mitään 30.1.2016 2 Runo
Lady Andromeda Syödyt sydämet 4.11.2015 5 Runo
Lady Andromeda fel 9.10.2015 4 Runo
Lady Andromeda Kuka kauneuden määrittää 1.10.2015 3 Runo
Lady Andromeda Existentia 30.9.2015 3 Runo

Sivut