Ikuisuuden sylissä

Runoilija Lady Andromeda

nainen
Julkaistu:
11
Liittynyt: 10.4.2005
Viimeksi paikalla: 3.7.2020 2:47

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
5.4.1989

Kyyninen romantikko ja naiivi nihilisti. Elämysnarkkari, joka haaveilee ikuisesta elämästä virtuaalitodellisuudessa.
Pahoittelen saamattomuuttani vastata kommentteihin, luen ne kyllä aina ja olen niistä kiitollinen!
 


  1. K elluin pehmeässä pumpulissa.

    M iljoonat ja taas miljoonat tähdet
    tanssivat suljettujen silmäluomieni alla. Niin raskaat, niin lempeät. Tuhannen planeetan paino ja samalla oli kuin koko ruumiini olisi pelkkiä höyheniä, höyheniä jotka eivät edes kutittaneet. Ne vain tuudittivat hellästi, kannattelivat haurasta kehoani siinä avaruuden huoneessa, johon olin matkustanut. Kelluin jonkinlaisessa aineessa, joka saattoi yhtä hyvin olla kaasua tai nestettä, tai jotain täysin vierasta materiaa.

    K oska oli kulunut jo ikuisuus niin tuntui että saattaisin haluta liikkua hieman. Levitin käsiäni, joita en tarkalleen ottaen voinut kutsua painottomiksikaan, mutta siltä ne tuntuivat, niin täydellistä oli tuntemani euforia. Ja täysin samanaikaisesti käteni kolahtivat jotakin vasten, jotakin joka päästi kumean äänen, kuin gongista, ja se kaikui äärettömyyteen ja takaisin. Tunsin kämmeniäni vasten kovaa, kylmää pintaa, ja mitä hitaimmin ja raukeimmin liikkein käänsin päätäni sivulle. Samalla kun katsoin täysin läpi esteestä, joka ympärilleni oli, näin myös sen selkeästi kuin päivän.

    Edessäni oli kaareva messingin värinen seinämä, se ympäröi minut joka puolelta paitsi yläpuolelta. Ja seuraavassa hetkessä tajusin olevani ammeessa. Ja se antiikkinen amme keinui lempeästi äärettömässä hiljaisuudessa, kuljetti minua mustuudessa jonka kaukaiset tähdet loistivat himmeinä, jonka katossa mittaamattomat, uskomattoman väriset kaasupilvet pyörteilivät ikuista liikettään. Ja vaikka kaikkialla vallitsi hiljaisuus, kuten oli vallinnut maailmankaikkeuden aamuhämäristä asti, se hiljaisuus oli täyttä.

    K uinka monia ääniä hiljaisuus voikaan tuottaa? Oli kuin maailman kauneimmat soittimet olisivat soittaneet, kuin joku tai jokin olisi keksinyt musiikille uuden nimen. Näin kuinka universumi syntyi, ja kuoli, ja syntyi uudelleen. Kuinka maailman ensimmäinen kukka avautui kaikessa purppuraisessa, sydäntä särkevässä loistossaan, ja kuinka se seuraavana hetkenä lakastui ja mätäni äiti maan helmoihin. Ja kuinka sen, ja sen miljardien lajitovereiden kuolemat olivat vain osa jatkumoa, jossa mitään ei katoa, ainoastaan muuttaa muotoaan. Loputtomassa kehässä, täysin vailla mieltä. Kuinka sekunnit olivat merkityksellisiä, mutta mikään mitä koskaan saavutamme, ei merkitse mitään. Eikä ole merkitsemättäkään.

Selite: 
Tajunnanvirtaa ja epätoivoinen yritys elvyttää kirjoittamisinspiraatiota. Ehkä se tästä vielä lähtee. Mutta nyt, lyhyestä virsi kaunis.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Sinulta onnistuu hyvin kirjoittaminen. Älä ole turhan vaatimaton.
Upeasti kuljetat kynääsi ikuisuusaiheesta, jota käsittelee myös Nightwishin "Endless Forms Most Beautiful".
 

Käyttäjän kaikki runot