Suupielet alas jämähtäneet
ei ne ole pitkään aikaan hymyilleet
Olen puristuksissa
sydän niin yksin, vankeudessa
Kuin myrkkyä vieroksun kaikkia muita
paitsi sinun ihoasi
hymyäsi, hassuja juttujasi
silmiesi kiiltoa kun innostut selittämään
Olen kasvanut kiinni sinuun
imenyt sinusta ravintoni
jäänyt allesi suojaan
Ero kuuluu elämään, en ole ainoa
On muitakin, tiedän sen
En ole aivan niin lapsellinen
En halua puhua tästä
ihmiset luulevat etten selviä elämästä
Ovatko vastoinkäymiset tehneet minusta hauraan?
Eikö niiden pitäisi vahvistaa?
Teit minusta tavallisen, tylsänkin
peitit haavani, nyt en saisi niitä näyttää
Olen tavallinen, vahva,
eikä mitään ole vialla
Jokaisen on osattava
pärjätä yksin
Mutta entä jos
olit toivoni, turvani
ainoa jota olen rakastanut
Sinä veit minut
kadotin itseni
kun seurasin sinua
olit kiintopiste,
jotta pysyn pystyssä
Nyt hyrränä pyörin,
mekko suojanani
jottei muut sitä huomaisi
kuinka olen sekaisin
Totta kai minä selviän
En vaan haluaisi siinä kauan kestävän
Kerro päivämäärä, näytä minulle se aamu
kun katson kuvaamme
ja mieleni on tyyni,
vailla surua, vihaa, hämmennystä,
pettymystä
Kerro se kellonaika
kun huomaan,
miten ihana on tuo uusi mies lähelläni
en enää vertaa häntä sinuun
kehoni ei hyljeksi
Kerro miksi,
ja kuinka välitit
niin voin päästää sinusta irti
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
