Hiljaisuudesta sinut tuntea voin
nyt olet pois, mul' aikaa on ja puntaroin...
Sinä; Niin kaunis kuin sadepisara
ruusun terälehdellä
Siihen putosit, mutta milloin ja mistä
kaiken voimasi sait sillä hetkellä?
Auringonpaistekko sinuun ilon suunnattoman loi?
kuurosadekko reippautesi esiin toi?
Tuntenut et tapaa, kuinka koskaan voisi luovuttaa
näin taakkasi kera
ain' tahdoit ilahduttaa
Jätit vahvan tunnelman, läsnäolosi sun
ei mikään aika, keksintö ihmisen
saa sua unohtumaan, sydämestäni mun
Hento, herkkä kuin perhoinen
loit meille paljon kaunista
hetkiä joita me koemme
ollos' sen arvoista
Nyt laumassa, yksin kun vaellamme
oikotietä rakennamme
katkeruuden ulos suljemme
Kuolema; Tuo kokonaisuus
jota ei voi sanoiksi tiivistää
joka ei hetkeä palvo ja ain' selättää
Vaan mihin katosivat sanat, "Ei oppi ojaan kaada"?
osa lieneen ajatuksiimme jäi
vaik' sun ois kuulunut ne saada
Onneksi tiedän, että tiesi kohti taivasta vei
jos en itse manalaan joudu
sun nään hymyillen sanovan "Hei"
Usko ja halu; Sydän, vahvuus
anteeksianto ja siunaus
yllemme vaipuu kätesi
turvaa luo sun kirkkaus
Olit lapsi luonnon ja äiti tärkeä
olet pois ja kaikki on hetken vailla järkeä
Aika jokaisen, vuorollamme jokainen
kohti uutta, ehkä lailla eksyneen
silloin hetken heikon on hyvä sua muistaen
nyt olet pois, mul' aikaa on ja puntaroin...
Sinä; Niin kaunis kuin sadepisara
ruusun terälehdellä
Siihen putosit, mutta milloin ja mistä
kaiken voimasi sait sillä hetkellä?
Auringonpaistekko sinuun ilon suunnattoman loi?
kuurosadekko reippautesi esiin toi?
Tuntenut et tapaa, kuinka koskaan voisi luovuttaa
näin taakkasi kera
ain' tahdoit ilahduttaa
Jätit vahvan tunnelman, läsnäolosi sun
ei mikään aika, keksintö ihmisen
saa sua unohtumaan, sydämestäni mun
Hento, herkkä kuin perhoinen
loit meille paljon kaunista
hetkiä joita me koemme
ollos' sen arvoista
Nyt laumassa, yksin kun vaellamme
oikotietä rakennamme
katkeruuden ulos suljemme
Kuolema; Tuo kokonaisuus
jota ei voi sanoiksi tiivistää
joka ei hetkeä palvo ja ain' selättää
Vaan mihin katosivat sanat, "Ei oppi ojaan kaada"?
osa lieneen ajatuksiimme jäi
vaik' sun ois kuulunut ne saada
Onneksi tiedän, että tiesi kohti taivasta vei
jos en itse manalaan joudu
sun nään hymyillen sanovan "Hei"
Usko ja halu; Sydän, vahvuus
anteeksianto ja siunaus
yllemme vaipuu kätesi
turvaa luo sun kirkkaus
Olit lapsi luonnon ja äiti tärkeä
olet pois ja kaikki on hetken vailla järkeä
Aika jokaisen, vuorollamme jokainen
kohti uutta, ehkä lailla eksyneen
silloin hetken heikon on hyvä sua muistaen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit