Sielu irtautuu kehosta,
matkaa kauas pois ihmisten maailmasta
Voisiko onnen tavata jossain kaukana?
Tutustua, ehkä ihastua
Taivaanrannassa kaiken takana,
kaiken yläpuolella, kaiken saavuttamattomissa
Siellä toisessa ulottuvuudessa
tekee Onni omaa kotipesäänsä talvea varten
Minä saavun jonain toisena olentona,
läpikuultavana, värittömänä,
kosketuksen ulottumattomissa olevana
Koputan oveen ja odotan
Onni kurkistaa ovisilmästään,
valoa tulvii ulos pikkuisesta reiästä
Kuuluu narahdus, toinen, ja ovi avataan
Astun sisään aivan toiseen maailmaan
Laskee kätensä Onni olkapäilleni,
kuiskii korvaani suloisia sanoja,
ilosta, hauskuudesta, riemusta
Otan ne vastaan hymyillen ensimmäistä kertaa vuosituhanteen
Onni ottaa minua kädestä,
tartun käteensä ilomielin
Seuraan yläkertaan valoisaan,
askelmamme soittavat musiikkia maailmaan
Syöksyy säkenöivä valo kohti sielua,
tarttuu kiinni ja nostaa ilmaan
Olen onnellisempi, kuin koskaan
ja koskaan tulen olemaankaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
