Vaaran päällä
lapset ihmettelevät
isoa metsää,
se saa minut hymyilemään vilpittömästi.
Toivon, että nuo
haltioituneet pienet ihmisenalut
oppivat elämään tämän kaiken
haurauden vaatimalla tavalla.
Haaleaan kuunvaloon,
sen jälkeiseen häpeään
hukkasin minäkuvan.
Enää en tahdo
olla kukaan toinen.
Tuulenvire
sekoittuu lapsen nauruun.
Tässä äänimaailmassa
on kivutonta hyväksyä
omat pienet
inhimilliset heikkoudet.
En ole nihilisti,
olen liian herkkä siihen.
Selite:
Kokoelmasta Aallot lainehtivat ontuen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
