niin monta maisemaa taakse jäänyt ,
niin monta unelmaa saavuttamattomiin,
kaihoisin kyynelin juttu päättynyt,
sirpaleet osuneet myös viattomiin,
ei yksin toivo riitä meitä parantamaan,
surulle sijan jos antaa se jää pesimään
menneisyyteni näyttää olevan vaaranmaa,
haavat jälleen joudun auki repimään,
kivunkin kanssa on opittava elämään,
surun pilvet ei saa peittää taivastani,
puhallan ne pois kuin tuulen viemään,
kadotkoon minun vapaalta kaistaltani
mielen kaamoskin avaruuden pimentää,
käpertyen itseeni ei löydä aurinkoa,
annanko valojen horisontissa siintää,
silloin raparperinen taivas on täynnä valoa.
Selite:
maalailuja
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
