muistatko kun oltiin pienii
juostiin metsäs jossa kasvoi sienii
sinä poimit puolukoita
ja minä maistelin mustikoita
kotona leikit sitten kokkia
kun minä vaan kuuntelin rokkia
ja sitten mentiin hautausmaalle piknikille
ja kun tultiin meidän henki haisi sipulille
ehkä me oltiin vähän outoja lapsia
aiheutettiin porukoille harmaita hapsia
mutta hauskaa meillä oli kuitenkin
ystäviä oltiin ainakin
muistatko kun oltiin pienii
niin ne vuodet ohi vierii
sinä menit ja aloit insinööriks
minä halusin vaikka tirehtööriks
kotona mies ja kissa sinulla
jääkaapissa valo oottaa minulla
ja sitten me ei enää tavattukaan
hukuttiin kai maailman mutaan
ehkä me ollaan vähän jo aikuisia
nuoruusvuodet on nyt vieraan makuisia
mutta hauskaa meillä oli kuitenkin
tuttavia ollaan kai vieläkin
sano hei kun tavataan
jos maailman turuilla kohdataan
oltiin joskus kuin paita ja peppu
selissä samanlainen selkäreppu
pikkuisilla nopsilla pyöräiltiin
urheilukentän laidalla hengailtiin
mutta niin ne vuoret vain vierii
maailma aina ympäri kierii
sano hei kun tavataan
jos maailman turuilla kohdataan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upeasti kirjoitettu tarina lapuudenmuistoista ja aikuiseksi kasvamisesta!!!
Tää on hyvin koskettava, koska voisin osoittaa tämän entiselle ystävälleni, jota en juurikaan enää näe. Niin se menee, että aikavierii ja ihmiset muuttaa. Joskus sille ei mahda mitään vaikka kuinka haluaisi. Sinänsä surullista, mutta onneksi edes ne muistot jää:)
Toivottavasti tapaatte ja sanotte muutakin kuin hei :) Mutta niin ne ihmiset kasvaa vain ajan myötä erilleen, löytää uusia erinlaisia asioita ja sitä kautta kaverisuhteet muuttuu jne.